Pappilasta käräjätaloksi

Museoalueella sijaitsee puotimuseon vieressä Valkealan käräjätalo. Oman käräjätalon Valkeala sai 1880-luvulla, kun kirkkoherralle rakennettiin uusi pappila ja 1774
rakennettu pappila Niinistöstä siirrettiin nykyiselle paikalle käräjätaloksi.
Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Kustaa III yöpyi tässä Niinistön
pappilassa 1790 voittoisan Valkealan taistelun jälkeen, mutta joutui pakenemaan
ikkunasta venäläisiä sotilaita ja ylittämään veneellä Lappalan järven. Kun talo
siirrettiin nykyiselle paikalle, kivijalka teetettiin urakkatyönä, mutta muu
työ tehtiin talollisten avustuksella. Valkeala kuului Lappeen tuomiokuntaan ja
talossa istuttiin syksyisin ja keväisin käräjiä. Valkeala oli tuolloin laaja
pitäjä ja väkiluku kasvussa. Käräjillä riitti niin riita- kuin rikosasioita,
koska Kouvolasta oli tullut rautateiden risteysasema ja tehdaskylät Kuusankoski
ja Voikkaa kasvoivat koko ajan. Olipa naapurustossa kaksi kestikievaria
palvelemassa pitkämatkalaisia. Käräjätuomariksi Lappeen tuomiokuntaan
nimitettiin 1908 Pehr Evind Svinhufvud (tasavallan presidentti 1931-1937). Svinhufvudilta
vaadittiin selvitystä 6.11.1912 Valkealan käräjillä Venäjän kansalaisen Aleksej
Osipoffin saamasta tuomiosta. Tästä alkoikin tapahtumaketju, mikä johti
venäläistymistä vastustavan Svinhufvudin erottamiseen virasta 1914.
Käräjätalossa on vielä alkuperäinen käräjätuomarin pöytä ja tuoli.

Taksoituslautakunta

Käräjät siirtyivät Kouvolaan ja talossa alkoi kokoontua kunnan taksoituslautakunta,
joka Valkealaan oli perustettu 1892 hoitamaan kunnallisverotusta. Tuolloin
tulojen ilmoitusvelvollisuutta ei ollut ja taksoituslautakunta määritti äyrit
harkintansa mukaan ja eri tavoin hankkimiensa tietojen perusteella.
Kunnallisasetuksen mukaan vain veroa maksaneet kuntalaiset saivat osallistua
äyriensä mukaan päätöksentekoon kuntakokouksessa. Esim. työläisten palkkatiedot
menivät suoraan lautakunnalle tiedoksi, mutta tehtaiden ja talollisten verotus
meni taksoituslautakunnan harkinnan mukaan. Näin päätösvaltaa kuntakokouksissa
oli enemmän tehtaiden edustajilla kuin yksittäisillä palkansaajilla. Harkintaan
perustuva verotus poistui 1959. Esim. maatalouden verotus perustui tilan
pinta-alaan.

Kansanhuolto

Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 pakotti Suomen turvaamaan
elintarviketilanteen ja aloittamaan säännöstelyn. Ensimmäisiksi menivät
”kortille” kahvi ja sokeri. Lähes kaikki elintarvikkeet ja kulutustavarat
vaativat ostoluvan ja kaikkiaan erilaisia kortteja oli 51 kpl. Valkealan
väkimäärä oli tuolloin lähes 10000 ja kansanhuoltolautakunnalla riitti töitä myöntää
ostolupia ja valvoa tuotteiden luovutusta. Maatiloilla oli tuotteiden
luovutusvelvollisuus ja kansanhuolto piti kirjaa kuinka paljon lihaa ja viljaa
oli luovutettava huollolle. Vuodesta 1941 kunnassa piti olla
kansanhuoltojohtaja ja tämän lisäksi Valkealassakin oli 14 virkailijaa
kansanhuollossa. Käräjätalo tuli silloin tutuksi lähes kaikille asukkaille ja
monet selitykset kuultiin sian laihtumisesta kanan katoamiseen. Mustan pörssin
kauppa, elintarvikkeiden myynti ohi kansanhuollon vaati jatkuvaa viranomaisten
hereilläoloa. Korttiaikaa kesti vuoteen 1949 ja kahvi ja sokeri olevat
säännösteltyjä vuoteen 1953. Pisimpään kesti alkoholin ostolupa ns.
viinakortti, joka poistui 1970.

Naiskotiteollisuuskoulu

Säkkijärvellä 1904 perustettu naiskotiteollisuuskoulu siirrettiin talvisodan jaloista
Valkealan Jokelaan aluksi Holmin kartanon päärakennukseen ja myöhemmin Mettalon
tilalle. Koulun omisti sodan aikana Länsi-Karjalan kotiseutuyhdistys, joka myi
sen 1946 Valkealan Marttayhdistykselle. Se sai nimekseen Valkealan
naiskotiteollisuuskoulu. Vuonna 1951 opetus siirtyi käräjätalolle, kunnes 1967
opetus siirtyi Kouvolan Tornionmäkeen uudelle ammatilliselle koulukeskukselle.
Koulun pitkäaikainen opettaja ja johtaja oli Sirkka Mattila, jonka monet
opiskelijat Valkealasta ja kauempaakin muistavat taitavana ja ammatilleen
omistautuneena opettajana. Näin Valkealassa onkin vahva käsityöperinne vielä
voimissaan. Hirsinen rakennus oli talvisin kylmä ja vetoinen ja niinpä oppilaat
toimivat myös lämmittäjinä. Kauempaa tulleet oppilaat asuivat kirkonkylällä
vuokraamissaan kortteereissa.

Marttala

Käräjätalo jäi marttayhdistykselle ja tilojen käyttö jäi vähäiseksi. Marttayhdistys
kunnosti rakennusta ja siellä järjestettiin kutomakursseja. Rakennusta
kutsuttiin Marttalaksi, mutta martat halusivat luopua rakennuksesta mm.
vähäisen käytön vuoksi. Valkealan Kotiseutuyhdistykselle oli kertynyt melko
paljon museoitavia esineitä ja niille tarvittiin sijoituspaikka. Valkealan
kunta suostui 1970 ostamaan entisen käräjätuvan museotoimintaa varten.

Kotiseutumuseo

Valkealan kunta kunnosti talon ja sinne perustettiin kotiseutumuseo, Valkealassa aloitti
1973 toimintansa kulttuuri- ja kotiseutulautakunta, mikä otti hoitaakseen
museotoiminnan. Valkealassa oli kerätty runsaasti museoesineistöä ja
Kymenlaakson osakunnan ylioppilaat olivat jo 1959 keränneet esineistöä
Valkealasta. Professori Erkki Ala-Könni oli tallentanut Valkealan murretta ja
kansanlauluja useaan otteeseen. Ala-Könnin aloitteesta Marja-Leena Auer äänitti
Valkealan murretta ja keräsi myös esineistöä vuonna 1972. Kotiseutuyhdistys
ja Lc Valkeala avustivat rahallisesti
hanketta. Kun museoitavia esineitä oli kertynyt runsaasti ja niille oli sopiva
näyttelytila, päästiin museon avajaisia viettämään toukokuussa 1974. Museosta
tuli näin yksi uusi matkailukohde kotiseutu- ja matkailulautakunnan
hallinnassa. Museo-oppaana toimi pitkään Martta Seitsonen, joka osasi elävästi
johdatella kävijät menneeseen aikaan, esineisiin ja työtapoihin. Museotoiminta
jatkui vielä Valkealan liityttyä Kouvolaan 2009.

Takaisinkäräjätaloksi

Kouvolan kaupunki lakkautti 2012 yhdeksän paikallismuseota ja yksi niistä oli Valkealan
kotiseutumuseo. Puotimuseo sai vielä jatkaa. Kun sitten puotimuseon kohtalo oli
tulla lakkautetuksi, päätettiin Valkealaan perustaa museoyhdistys jatkamaan
museotoimintaa 2016. Kotiseutumuseo oli mennyttä, mutta puotimuseo saatiin
pelastettua. Tästä alkoi uusi luku käräjätalon historiassa. Talo säilyy
Käräjätalona ja 200 neliöinen rakennus herää eloon ja erilaisten tapahtumien
pitopaikaksi. Käräjätalon alkuperäiset kuhmuiset, jykevät lattialankut
muistuttavat ajoista ja ihmisistä iloineen ja suruineen niin kevein kuin
raskain askelin kuitenkaan toivoaan menettämättä parempaan huomiseen uskoen.

Teksti: Erkki Sillanpää